Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nomenklatuura (13)[1]

  1. korkein valtaapitävien henkilöiden tai järjestelmän suosikkien joukko Neuvostoliitossa ja muissa sosialistissa valtioissa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nomenklatuura nomenklatuurat
genetiivi nomenklatuuran nomenklatuuroiden
nomenklatuuroitten
nomenklatuurojen
(nomenklatuurain)
partitiivi nomenklatuuraa nomenklatuuroita
nomenklatuuroja
akkusatiivi nomenklatuura;
nomenklatuuran
nomenklatuurat
sisäpaikallissijat
inessiivi nomenklatuurassa nomenklatuuroissa
elatiivi nomenklatuurasta nomenklatuuroista
illatiivi nomenklatuuraan nomenklatuuroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nomenklatuuralla nomenklatuuroilla
ablatiivi nomenklatuuralta nomenklatuuroilta
allatiivi nomenklatuuralle nomenklatuuroille
muut sijamuodot
essiivi nomenklatuurana nomenklatuuroina
translatiivi nomenklatuuraksi nomenklatuuroiksi
abessiivi nomenklatuuratta nomenklatuuroitta
instruktiivi nomenklatuuroin
komitatiivi nomenklatuuroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nomenklatuura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

venäjän kielen номенклатура << latinan kielen nomenclatura 'nimilista'

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. nomenklatuura”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu.