noppa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) peleissä ja leikeissä käytetty satunnaistuloksia antava viskeltävä, yleensä tahokas esine, tavallisimmillaan kuution muotoinen eli arpakuutio
- Kenen vuoro heittää noppaa?
- (slangia) yliopistomaailmassa käytetty termi opintopisteestä
- Sain syksyn kursseista 18 noppaa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnopːɑ/
- tavutus: nop‧pa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | noppa | nopat |
genetiivi | nopan | noppien (noppain) |
partitiivi | noppaa | noppia |
akkusatiivi | noppa; nopan |
nopat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nopassa | nopissa |
elatiivi | nopasta | nopista |
illatiivi | noppaan | noppiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nopalla | nopilla |
ablatiivi | nopalta | nopilta |
allatiivi | nopalle | nopille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | noppana | noppina |
translatiivi | nopaksi | nopiksi |
abessiivi | nopatta | nopitta |
instruktiivi | – | nopin |
komitatiivi | – | noppine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nop{{{3}}}a- | |
vahva vartalo | noppa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. arpakuutio
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- noppa Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanoppa yl. (1) (yks. määr. noppan [luo], mon. epämäär. noppor[luo], mon. määr. nopporna [luo])