Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

norna (10)

  1. jokin kolmesta kohtalonjumalattaresta skandinaavisessa mytologiassa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi norna nornat
genetiivi nornan nornien
(nornain)
partitiivi nornaa nornia
akkusatiivi norna;
nornan
nornat
sisäpaikallissijat
inessiivi nornassa nornissa
elatiivi nornasta nornista
illatiivi nornaan norniin
ulkopaikallissijat
adessiivi nornalla nornilla
ablatiivi nornalta nornilta
allatiivi nornalle nornille
muut sijamuodot
essiivi nornana nornina
translatiivi nornaksi norniksi
abessiivi nornatta nornitta
instruktiivi nornin
komitatiivi nornine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo norna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

norna yl. (1) (yks. määr. nornan [luo], mon. epämäär. nornor [luo], mon. määr. nornorna[luo])

  1. norna
  2. neidonkenkä (Calypso bulbosa)

Aiheesta muualla muokkaa

  • norna Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Lähteet muokkaa

  • C. A. M. Lindman: "norna, Calypso bulbosa", Bilder ur Nordens Flora. Stockholm: Wahlström & Widstrand, 1917. Project Runeberg (viitattu 25.9.2019). (ruotsiksi)