Katso myös: Norppa
Wikipedia
Katso artikkeli Norppa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Norppa

Substantiivi

muokkaa

norppa (10-B)

  1. pohjoisilla merialueilla ja reliktinä eräissä sisävesissä elävä hyljelaji (Pusa hispida)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnorpːɑ/
  • tavutus: norp‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi norppa norpat
genetiivi norpan norppien
(norppain)
partitiivi norppaa norppia
akkusatiivi norppa;
norpan
norpat
sisäpaikallissijat
inessiivi norpassa norpissa
elatiivi norpasta norpista
illatiivi norppaan norppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi norpalla norpilla
ablatiivi norpalta norpilta
allatiivi norpalle norpille
muut sijamuodot
essiivi norppana norppina
translatiivi norpaksi norpiksi
abessiivi norpatta norpitta
instruktiivi norpin
komitatiivi norppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo norpa-
vahva vartalo norppa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< saame < mahdollisesti jokin Suomen alueella ennen saamelaisten tuloa puhuttu muinaiskieli [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • norppa Kielitoimiston sanakirjassa
  • norppa Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio.