Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

notkeus (40)[1]

  1. se, että on notkea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnot̪keus/ tai /ˈnot̪keu̯s/
  • tavutus: not‧ke‧us / not‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi notkeus notkeudet
genetiivi notkeuden notkeuksien
partitiivi notkeutta notkeuksia
akkusatiivi notkeus;
notkeuden
notkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi notkeudessa notkeuksissa
elatiivi notkeudesta notkeuksista
illatiivi notkeuteen notkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi notkeudella notkeuksilla
ablatiivi notkeudelta notkeuksilta
allatiivi notkeudelle notkeuksille
muut sijamuodot
essiivi notkeutena notkeuksina
translatiivi notkeudeksi notkeuksiksi
abessiivi notkeudetta notkeuksitta
instruktiivi notkeuksin
komitatiivi notkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo notkeude-
vahva vartalo notkeute-
konsonantti-
vartalo
notkeut-

Etymologia muokkaa

sanan notkea vartalosta notke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • notkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40