notkuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä notkua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi notkuttava notkuttavat
genetiivi notkuttavan notkuttavien
(notkuttavain)
partitiivi notkuttavaa notkuttavia
akkusatiivi notkuttava; notkuttavan notkuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi notkuttavassa notkuttavissa
elatiivi notkuttavasta notkuttavista
illatiivi notkuttavaan notkuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi notkuttavalla notkuttavilla
ablatiivi notkuttavalta notkuttavilta
allatiivi notkuttavalle notkuttaville
muut sijamuodot
essiivi notkuttavana notkuttavina
translatiivi notkuttavaksi notkuttaviksi
abessiivi notkuttavatta notkuttavitta
instruktiivi notkuttavin
komitatiivi notkuttavine

notkuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä notkuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi notkuttava notkuttavat
genetiivi notkuttavan notkuttavien
(notkuttavain)
partitiivi notkuttavaa notkuttavia
akkusatiivi notkuttava; notkuttavan notkuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi notkuttavassa notkuttavissa
elatiivi notkuttavasta notkuttavista
illatiivi notkuttavaan notkuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi notkuttavalla notkuttavilla
ablatiivi notkuttavalta notkuttavilta
allatiivi notkuttavalle notkuttaville
muut sijamuodot
essiivi notkuttavana notkuttavina
translatiivi notkuttavaksi notkuttaviksi
abessiivi notkuttavatta notkuttavitta
instruktiivi notkuttavin
komitatiivi notkuttavine