Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nuhde (48-F)

  1. (yleensä monikossa) negatiivinen palaute virheestä tai sopimattomasta käytöksestä
    saada nuhteita

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnuhdeˣ/
  • tavutus: nuh‧de

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuhde nuhteet
genetiivi nuhteen nuhteiden
nuhteitten
partitiivi nuhdetta nuhteita
akkusatiivi nuhde;
nuhteen
nuhteet
sisäpaikallissijat
inessiivi nuhteessa nuhteissa
elatiivi nuhteesta nuhteista
illatiivi nuhteeseen nuhteisiin
nuhteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuhteella nuhteilla
ablatiivi nuhteelta nuhteilta
allatiivi nuhteelle nuhteille
muut sijamuodot
essiivi nuhteena nuhteina
translatiivi nuhteeksi nuhteiksi
abessiivi nuhteetta nuhteitta
instruktiivi nuhtein
komitatiivi nuhteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nuhtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nuhdet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa