nujakoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanujakoiminen (38)
- teonnimi verbistä nujakoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nujakoiminen | nujakoimiset |
| genetiivi | nujakoimisen | nujakoimisten nujakoimisien |
| partitiivi | nujakoimista | nujakoimisia |
| akkusatiivi | nujakoiminen; nujakoimisen |
nujakoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nujakoimisessa | nujakoimisissa |
| elatiivi | nujakoimisesta | nujakoimisista |
| illatiivi | nujakoimiseen | nujakoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nujakoimisella | nujakoimisilla |
| ablatiivi | nujakoimiselta | nujakoimisilta |
| allatiivi | nujakoimiselle | nujakoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nujakoimisena (nujakoimisna) |
nujakoimisina |
| translatiivi | nujakoimiseksi | nujakoimisiksi |
| abessiivi | nujakoimisetta | nujakoimisitta |
| instruktiivi | – | nujakoimisin |
| komitatiivi | – | nujakoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nujakoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nujakoimis- | |