nukahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanukahteleminen (38)
- teonnimi verbistä nukahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nukahteleminen | nukahtelemiset |
genetiivi | nukahtelemisen | nukahtelemisten nukahtelemisien |
partitiivi | nukahtelemista | nukahtelemisia |
akkusatiivi | nukahteleminen; nukahtelemisen |
nukahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nukahtelemisessa | nukahtelemisissa |
elatiivi | nukahtelemisesta | nukahtelemisista |
illatiivi | nukahtelemiseen | nukahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nukahtelemisella | nukahtelemisilla |
ablatiivi | nukahtelemiselta | nukahtelemisilta |
allatiivi | nukahtelemiselle | nukahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nukahtelemisena (nukahtelemisna) |
nukahtelemisina |
translatiivi | nukahtelemiseksi | nukahtelemisiksi |
abessiivi | nukahtelemisetta | nukahtelemisitta |
instruktiivi | – | nukahtelemisin |
komitatiivi | – | nukahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nukahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nukahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi nukahdella + johdin -minen