nukkaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanukkaantuminen (38)
- teonnimi verbistä nukkaantua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nukkaantuminen | nukkaantumiset |
genetiivi | nukkaantumisen | nukkaantumisten nukkaantumisien |
partitiivi | nukkaantumista | nukkaantumisia |
akkusatiivi | nukkaantuminen; nukkaantumisen |
nukkaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nukkaantumisessa | nukkaantumisissa |
elatiivi | nukkaantumisesta | nukkaantumisista |
illatiivi | nukkaantumiseen | nukkaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nukkaantumisella | nukkaantumisilla |
ablatiivi | nukkaantumiselta | nukkaantumisilta |
allatiivi | nukkaantumiselle | nukkaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nukkaantumisena (nukkaantumisna) |
nukkaantumisina |
translatiivi | nukkaantumiseksi | nukkaantumisiksi |
abessiivi | nukkaantumisetta | nukkaantumisitta |
instruktiivi | – | nukkaantumisin |
komitatiivi | – | nukkaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nukkaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nukkaantumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi nukkaantua + johdin -minen