nulkki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) nulikka
- (arkikieltä, kuvaannollisesti, halventava) nulikkamaisesti käyttäytyvä henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnulkːi/
- tavutus: nulk‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nulkki | nulkit |
| genetiivi | nulkin | nulkkien (nulkkein) |
| partitiivi | nulkkia | nulkkeja |
| akkusatiivi | nulkki; nulkin |
nulkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nulkissa | nulkeissa |
| elatiivi | nulkista | nulkeista |
| illatiivi | nulkkiin | nulkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nulkilla | nulkeilla |
| ablatiivi | nulkilta | nulkeilta |
| allatiivi | nulkille | nulkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nulkkina | nulkkeina |
| translatiivi | nulkiksi | nulkeiksi |
| abessiivi | nulkitta | nulkeitta |
| instruktiivi | – | nulkein |
| komitatiivi | – | nulkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nulki- | |
| vahva vartalo | nulkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |