numismatiikka

Suomi

numismatiikka (9-A)^[1]

historian tutkimusta tukeva erityisesti metallirahoja, mutta myös muita maksuvälineitä ja mitaleja käsittelevä tiede

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	numismatiikka	numismatiikat
genetiivi	numismatiikan	numismatiikkojen (numismatiikkain)
partitiivi	numismatiikkaa	numismatiikkoja
akkusatiivi	numismatiikka; numismatiikan	numismatiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	numismatiikassa	numismatiikoissa
elatiivi	numismatiikasta	numismatiikoista
illatiivi	numismatiikkaan	numismatiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	numismatiikalla	numismatiikoilla
ablatiivi	numismatiikalta	numismatiikoilta
allatiivi	numismatiikalle	numismatiikoille
muut sijamuodot
essiivi	numismatiikkana	numismatiikkoina
translatiivi	numismatiikaksi	numismatiikoiksi
abessiivi	numismatiikatta	numismatiikoitta
instruktiivi	–	numismatiikoin
komitatiivi	–	numismatiikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	numismatiika-
vahva vartalo	numismatiikka-
konsonantti- vartalo	-

ruotsin sanasta numismatik lähinnä < ranskan sanasta numismatique, aiemmin science numismatique, omaperäinen johdos latinan sanasta nomisma ’kolikko’ < muinaiskreikan νόμισμα (nómisma)^[2]

1. erityisesti metallirahoja tutkiva tiede

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A
↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.