nuortuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanuortuminen (38)
- teonnimi verbistä nuortua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuortuminen | nuortumiset |
| genetiivi | nuortumisen | nuortumisten nuortumisien |
| partitiivi | nuortumista | nuortumisia |
| akkusatiivi | nuortuminen; nuortumisen |
nuortumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuortumisessa | nuortumisissa |
| elatiivi | nuortumisesta | nuortumisista |
| illatiivi | nuortumiseen | nuortumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuortumisella | nuortumisilla |
| ablatiivi | nuortumiselta | nuortumisilta |
| allatiivi | nuortumiselle | nuortumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuortumisena (nuortumisna) |
nuortumisina |
| translatiivi | nuortumiseksi | nuortumisiksi |
| abessiivi | nuortumisetta | nuortumisitta |
| instruktiivi | – | nuortumisin |
| komitatiivi | – | nuortumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuortumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nuortumis- | |