Katso myös: Nuppu

Substantiivi

muokkaa

nuppu (1-B)[1]

  1. kukkakasvin avautumaton kukka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnupːu/
  • tavutus: nup‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuppu nuput
genetiivi nupun nuppujen
partitiivi nuppua nuppuja
akkusatiivi nuppu;
nupun
nuput
sisäpaikallissijat
inessiivi nupussa nupuissa
elatiivi nupusta nupuista
illatiivi nuppuun nuppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nupulla nupuilla
ablatiivi nupulta nupuilta
allatiivi nupulle nupuille
muut sijamuodot
essiivi nuppuna nuppuina
translatiivi nupuksi nupuiksi
abessiivi nuputta nupuitta
instruktiivi nupuin
komitatiivi nuppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nupu-
vahva vartalo nuppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kukannuppu, kullannuppu, ruusunnuppu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nuppu Kielitoimiston sanakirjassa
  • nuppu Tieteen termipankissa
  • nuppu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

nuppu

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta nupp
  2. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivi sanasta nupp

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B