Substantiivi

muokkaa

nurina (12)

  1. nuriseminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnurinɑ/
  • tavutus: nu‧ri‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nurina nurinat
genetiivi nurinan nurinoiden
nurinoitten
(nurinain)
partitiivi nurinaa nurinoita
akkusatiivi nurina;
nurinan
nurinat
sisäpaikallissijat
inessiivi nurinassa nurinoissa
elatiivi nurinasta nurinoista
illatiivi nurinaan nurinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nurinalla nurinoilla
ablatiivi nurinalta nurinoilta
allatiivi nurinalle nurinoille
muut sijamuodot
essiivi nurinana nurinoina
translatiivi nurinaksi nurinoiksi
abessiivi nurinatta nurinoitta
instruktiivi nurinoin
komitatiivi nurinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nurina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nurina Kielitoimiston sanakirjassa