nurkkaaja

Suomi

Substantiivi

nurkkaaja (10)

henkilö, joka nurkkaa, nurkanvaltaaja

Ääntäminen

IPA: /ˈnurkːɑːjɑ/
tavutus: nurk‧kaa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nurkkaaja	nurkkaajat
genetiivi	nurkkaajan	nurkkaajien (nurkkaajain)
partitiivi	nurkkaajaa	nurkkaajia
akkusatiivi	nurkkaaja; nurkkaajan	nurkkaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	nurkkaajassa	nurkkaajissa
elatiivi	nurkkaajasta	nurkkaajista
illatiivi	nurkkaajaan	nurkkaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nurkkaajalla	nurkkaajilla
ablatiivi	nurkkaajalta	nurkkaajilta
allatiivi	nurkkaajalle	nurkkaajille
muut sijamuodot
essiivi	nurkkaajana	nurkkaajina
translatiivi	nurkkaajaksi	nurkkaajiksi
abessiivi	nurkkaajatta	nurkkaajitta
instruktiivi	–	nurkkaajin
komitatiivi	–	nurkkaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nurkkaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka nurkkaa, nurkanvaltaaja

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

nurkkaaja Kielitoimiston sanakirjassa