Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nutukas (41-A)

  1. poron koipinahasta tehty karvakenkä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnut̪ukɑs/
  • tavutus: nu‧tu‧kas

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nutukas nutukkaat
genetiivi nutukkaan nutukkaiden
nutukkaitten
partitiivi nutukasta nutukkaita
akkusatiivi nutukas;
nutukkaan
nutukkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi nutukkaassa nutukkaissa
elatiivi nutukkaasta nutukkaista
illatiivi nutukkaaseen nutukkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nutukkaalla nutukkailla
ablatiivi nutukkaalta nutukkailta
allatiivi nutukkaalle nutukkaille
muut sijamuodot
essiivi nutukkaana nutukkaina
translatiivi nutukkaaksi nutukkaiksi
abessiivi nutukkaatta nutukkaitta
instruktiivi nutukkain
komitatiivi nutukkaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nutukkaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nutukas-

Etymologia muokkaa

saamelainen laina[1]

Aiheesta muualla muokkaa

  • nutukas Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.