nykäiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaanykäiseminen (38)
- teonnimi verbistä nykäistä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nykäiseminen | nykäisemiset |
genetiivi | nykäisemisen | nykäisemisten nykäisemisien |
partitiivi | nykäisemistä | nykäisemisiä |
akkusatiivi | nykäiseminen; nykäisemisen |
nykäisemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nykäisemisessä | nykäisemisissä |
elatiivi | nykäisemisestä | nykäisemisistä |
illatiivi | nykäisemiseen | nykäisemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nykäisemisellä | nykäisemisillä |
ablatiivi | nykäisemiseltä | nykäisemisiltä |
allatiivi | nykäisemiselle | nykäisemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nykäisemisenä (nykäisemisnä) |
nykäisemisinä |
translatiivi | nykäisemiseksi | nykäisemisiksi |
abessiivi | nykäisemisettä | nykäisemisittä |
instruktiivi | – | nykäisemisin |
komitatiivi | – | nykäisemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nykäisemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nykäisemis- |