obduktio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaobduktio (3)
- (patologia) ruumiinavaus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈobdukˌt̪io/
- tavutus: ob‧duk‧ti‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | obduktio | obduktiot |
genetiivi | obduktion | obduktioiden obduktioitten |
partitiivi | obduktiota | obduktioita |
akkusatiivi | obduktio; obduktion |
obduktiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | obduktiossa | obduktioissa |
elatiivi | obduktiosta | obduktioista |
illatiivi | obduktioon | obduktioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | obduktiolla | obduktioilla |
ablatiivi | obduktiolta | obduktioilta |
allatiivi | obduktiolle | obduktioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | obduktiona | obduktioina |
translatiivi | obduktioksi | obduktioiksi |
abessiivi | obduktiotta | obduktioitta |
instruktiivi | – | obduktioin |
komitatiivi | – | obduktioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | obduktio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: obdusoida
Aiheesta muualla
muokkaa- obduktio Kielitoimiston sanakirjassa