Wikipedia
Katso artikkeli Obligaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

obligaatio (3) (monikko obligaatiot)

  1. (taloustiede) valtion ottaman obligaatiolainan osavelkakirja, tietynlainen joukkovelkakirja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi obligaatio obligaatiot
genetiivi obligaation obligaatioiden
obligaatioitten
partitiivi obligaatiota obligaatioita
akkusatiivi obligaatio;
obligaation
obligaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi obligaatiossa obligaatioissa
elatiivi obligaatiosta obligaatioista
illatiivi obligaatioon obligaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi obligaatiolla obligaatioilla
ablatiivi obligaatiolta obligaatioilta
allatiivi obligaatiolle obligaatioille
muut sijamuodot
essiivi obligaationa obligaatioina
translatiivi obligaatioksi obligaatioiksi
abessiivi obligaatiotta obligaatioitta
instruktiivi obligaatioin
komitatiivi obligaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo obligaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

obligaatiolaina, obligaatio-oikeus, obligaatiosalkku, valtionobligaatio

Aiheesta muualla

muokkaa