odontologi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | odontologi | odontologit |
genetiivi | odontologin | odontologien (odontologein) |
partitiivi | odontologia | odontologeja |
akkusatiivi | odontologi; odontologin |
odontologit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | odontologissa | odontologeissa |
elatiivi | odontologista | odontologeista |
illatiivi | odontologiin | odontologeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | odontologilla | odontologeilla |
ablatiivi | odontologilta | odontologeilta |
allatiivi | odontologille | odontologeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | odontologina | odontologeina |
translatiivi | odontologiksi | odontologeiksi |
abessiivi | odontologitta | odontologeitta |
instruktiivi | – | odontologein |
komitatiivi | – | odontologeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | odontologi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- odontologi Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaodontologi yl. (yks. määr. odontologin [luo], ei monikkoa)
Tanska
muokkaaSubstantiivi
muokkaaodontologi
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5