ohari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaohari (6)
- (puhekieltä) sovitun asian, yleensä tapaamisen, pitämättä jättäminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈohɑri/, [ˈo̞ɦɑri]
- tavutus: o‧ha‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohari | oharit |
| genetiivi | oharin | oharien ohareiden ohareitten |
| partitiivi | oharia | ohareita ohareja |
| akkusatiivi | ohari; oharin |
oharit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oharissa | ohareissa |
| elatiivi | oharista | ohareista |
| illatiivi | ohariin | ohareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oharilla | ohareilla |
| ablatiivi | oharilta | ohareilta |
| allatiivi | oharille | ohareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oharina | ohareina |
| translatiivi | ohariksi | ohareiksi |
| abessiivi | oharitta | ohareitta |
| instruktiivi | – | oharein |
| komitatiivi | – | ohareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- sanasta ohimarssi
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ohari Kielitoimiston sanakirjassa