Substantiivi

muokkaa

ohja (10)

  1. (yleensä monikossa) ks. ohjat

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈohjɑ/
  • tavutus: oh‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohja ohjat
genetiivi ohjan ohjien
(ohjain)
partitiivi ohjaa ohjia
akkusatiivi ohja;
ohjan
ohjat
sisäpaikallissijat
inessiivi ohjassa ohjissa
elatiivi ohjasta ohjista
illatiivi ohjaan ohjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohjalla ohjilla
ablatiivi ohjalta ohjilta
allatiivi ohjalle ohjille
muut sijamuodot
essiivi ohjana ohjina
translatiivi ohjaksi ohjiksi
abessiivi ohjatta ohjitta
instruktiivi ohjin
komitatiivi ohjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

varhaiskantagermaanin *ansjā (> saksan Öse)[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ohja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • ohja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

ohja

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ohi

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana ohjata.