ohja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaohja (10)
- (yleensä monikossa) ks. ohjat
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈohjɑ/
- tavutus: oh‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ohja | ohjat |
genetiivi | ohjan | ohjien (ohjain) |
partitiivi | ohjaa | ohjia |
akkusatiivi | ohja; ohjan |
ohjat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ohjassa | ohjissa |
elatiivi | ohjasta | ohjista |
illatiivi | ohjaan | ohjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ohjalla | ohjilla |
ablatiivi | ohjalta | ohjilta |
allatiivi | ohjalle | ohjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ohjana | ohjina |
translatiivi | ohjaksi | ohjiksi |
abessiivi | ohjatta | ohjitta |
instruktiivi | – | ohjin |
komitatiivi | – | ohjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ohja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavarhaiskantagermaanin *ansjā (> saksan Öse)[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaohja
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ohi
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana ohjata.