ohmi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaohmi (5)
- (fysiikka) resistanssin (sähköisen vastuksen) SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus Ω)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoːmi/, ['o̞ː.mi]
- tavutus: oh‧mi
Etymologia
muokkaaNimetty saksalaisen fyysikon Georg Simon Ohmin (1789–1854) mukaan.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ohmi | ohmit |
genetiivi | ohmin | ohmien (ohmein) |
partitiivi | ohmia | ohmeja |
akkusatiivi | ohmi; ohmin |
ohmit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ohmissa | ohmeissa |
elatiivi | ohmista | ohmeista |
illatiivi | ohmiin | ohmeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ohmilla | ohmeilla |
ablatiivi | ohmilta | ohmeilta |
allatiivi | ohmille | ohmeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ohmina | ohmeina |
translatiivi | ohmiksi | ohmeiksi |
abessiivi | ohmitta | ohmeitta |
instruktiivi | – | ohmein |
komitatiivi | – | ohmeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ohmi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |