oikukkuus

Suomi

Substantiivi

oikukkuus (40)

se, että on oikukas

Ääntäminen

IPA: /ˈoi̯kukːuːs/
tavutus: oi‧kuk‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oikukkuus	oikukkuudet
genetiivi	oikukkuuden	oikukkuuksien
partitiivi	oikukkuutta	oikukkuuksia
akkusatiivi	oikukkuus; oikukkuuden	oikukkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	oikukkuudessa	oikukkuuksissa
elatiivi	oikukkuudesta	oikukkuuksista
illatiivi	oikukkuuteen	oikukkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oikukkuudella	oikukkuuksilla
ablatiivi	oikukkuudelta	oikukkuuksilta
allatiivi	oikukkuudelle	oikukkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	oikukkuutena	oikukkuuksina
translatiivi	oikukkuudeksi	oikukkuuksiksi
abessiivi	oikukkuudetta	oikukkuuksitta
instruktiivi	–	oikukkuuksin
komitatiivi	–	oikukkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	oikukkuude-
vahva vartalo	oikukkuute-
konsonantti- vartalo	oikukkuut-

Etymologia

sanan oikukas vartalosta oikukk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on oikukas

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

oikukkuus Kielitoimiston sanakirjassa