Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

oikukkuus (40)

  1. se, että on oikukas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈoi̯kukːuːs/
  • tavutus: oi‧kuk‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oikukkuus oikukkuudet
genetiivi oikukkuuden oikukkuuksien
partitiivi oikukkuutta oikukkuuksia
akkusatiivi oikukkuus;
oikukkuuden
oikukkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi oikukkuudessa oikukkuuksissa
elatiivi oikukkuudesta oikukkuuksista
illatiivi oikukkuuteen oikukkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oikukkuudella oikukkuuksilla
ablatiivi oikukkuudelta oikukkuuksilta
allatiivi oikukkuudelle oikukkuuksille
muut sijamuodot
essiivi oikukkuutena oikukkuuksina
translatiivi oikukkuudeksi oikukkuuksiksi
abessiivi oikukkuudetta oikukkuuksitta
instruktiivi oikukkuuksin
komitatiivi oikukkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oikukkuude-
vahva vartalo oikukkuute-
konsonantti-
vartalo
oikukkuut-

Etymologia muokkaa

sanan oikukas vartalosta oikukk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa