Substantiivi

muokkaa

ojuke (48-A)

  1. villi mustaherukka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ojuke ojukkeet
genetiivi ojukkeen ojukkeiden
ojukkeitten
partitiivi ojuketta ojukkeita
akkusatiivi ojuke;
ojukkeen
ojukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ojukkeessa ojukkeissa
elatiivi ojukkeesta ojukkeista
illatiivi ojukkeeseen ojukkeisiin
ojukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ojukkeella ojukkeilla
ablatiivi ojukkeelta ojukkeilta
allatiivi ojukkeelle ojukkeille
muut sijamuodot
essiivi ojukkeena ojukkeina
translatiivi ojukkeeksi ojukkeiksi
abessiivi ojukkeetta ojukkeitta
instruktiivi ojukkein
komitatiivi ojukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ojukkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ojuket-

Etymologia

muokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä. Se ei liittyne oja-sanaan.[1]

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ojuke Kielitoimiston sanakirjassa
  • ojuke Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”ojuke”.