Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

oksete (48-C)

  1. oksentamisen aikaansaava lääkeaine

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈokset̪eˣ/
  • tavutus: ok‧se‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksete oksetteet
genetiivi oksetteen oksetteiden
oksetteitten
partitiivi oksetetta oksetteita
akkusatiivi oksete;
oksetteen
oksetteet
sisäpaikallissijat
inessiivi oksetteessa oksetteissa
elatiivi oksetteesta oksetteista
illatiivi oksetteeseen oksetteisiin
oksetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksetteella oksetteilla
ablatiivi oksetteelta oksetteilta
allatiivi oksetteelle oksetteille
muut sijamuodot
essiivi oksetteena oksetteina
translatiivi oksetteeksi oksetteiksi
abessiivi oksetteetta oksetteitta
instruktiivi oksettein
komitatiivi oksetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oksettee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oksetet-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta oksettaa (okset- + -e)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • oksete Kielitoimiston sanakirjassa