Substantiivi

muokkaa

oksete (48-C)

  1. oksentamisen aikaansaava lääkeaine

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈokset̪eˣ/
  • tavutus: ok‧se‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksete oksetteet
genetiivi oksetteen oksetteiden
oksetteitten
partitiivi oksetetta oksetteita
akkusatiivi oksete;
oksetteen
oksetteet
sisäpaikallissijat
inessiivi oksetteessa oksetteissa
elatiivi oksetteesta oksetteista
illatiivi oksetteeseen oksetteisiin
oksetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksetteella oksetteilla
ablatiivi oksetteelta oksetteilta
allatiivi oksetteelle oksetteille
muut sijamuodot
essiivi oksetteena oksetteina
translatiivi oksetteeksi oksetteiksi
abessiivi oksetteetta oksetteitta
instruktiivi oksettein
komitatiivi oksetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oksettee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oksetet-

Etymologia

muokkaa

verbi oksettaa + johdin -e

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • oksete Kielitoimiston sanakirjassa