olevaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaolevaisuus (40)
- se, että on olevainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoleˌʋɑi̯suːs/
- tavutus: o‧le‧vai‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | olevaisuus | olevaisuudet |
genetiivi | olevaisuuden | olevaisuuksien |
partitiivi | olevaisuutta | olevaisuuksia |
akkusatiivi | olevaisuus; olevaisuuden |
olevaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | olevaisuudessa | olevaisuuksissa |
elatiivi | olevaisuudesta | olevaisuuksista |
illatiivi | olevaisuuteen | olevaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | olevaisuudella | olevaisuuksilla |
ablatiivi | olevaisuudelta | olevaisuuksilta |
allatiivi | olevaisuudelle | olevaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | olevaisuutena | olevaisuuksina |
translatiivi | olevaisuudeksi | olevaisuuksiksi |
abessiivi | olevaisuudetta | olevaisuuksitta |
instruktiivi | – | olevaisuuksin |
komitatiivi | – | olevaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | olevaisuude- | |
vahva vartalo | olevaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
olevaisuut- |
Etymologia
muokkaasanan olevainen vartalosta olevais- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on olevainen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- olevaisuus Kielitoimiston sanakirjassa