olmi
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaolmi (5)
- luolissa elävä sokea, pigmentitön salamanteri (Proteus anguinus)
- (halventava) hintelä ja kalpea henkilö, joka viihtyy lähinnä sisällä
- Jotain WOW:ia tai CS:ää päivät pitkät naputtava olmi ei pahemmin ulkomaailmaan ole kontaktissa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈolmi/
- tavutus: ol‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olmi | olmit |
| genetiivi | olmin | olmien (olmein) |
| partitiivi | olmia | olmeja |
| akkusatiivi | olmi; olmin |
olmit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olmissa | olmeissa |
| elatiivi | olmista | olmeista |
| illatiivi | olmiin | olmeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olmilla | olmeilla |
| ablatiivi | olmilta | olmeilta |
| allatiivi | olmille | olmeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olmina | olmeina |
| translatiivi | olmiksi | olmeiksi |
| abessiivi | olmitta | olmeitta |
| instruktiivi | – | olmein |
| komitatiivi | – | olmeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | olmi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- olmi Kielitoimiston sanakirjassa