omannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä omata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi omannut omanneet
genetiivi omanneen omanneiden
omanneitten
partitiivi omannutta omanneita
akkusatiivi omannut; omanneen omanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi omanneessa omanneissa
elatiivi omanneesta omanneista
illatiivi omanneeseen omanneisiin
omanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi omanneella omanneilla
ablatiivi omanneelta omanneilta
allatiivi omanneelle omanneille
muut sijamuodot
essiivi omanneena omanneina
translatiivi omanneeksi omanneiksi
abessiivi omanneetta omanneitta
instruktiivi omannein
komitatiivi omanneine