omatoimisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaomatoimisuus (40)
- se, että on omatoiminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈomɑˌt̪oi̯misuːs/
- tavutus: o‧ma‧toi‧mi‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omatoimisuus | omatoimisuudet |
| genetiivi | omatoimisuuden | omatoimisuuksien |
| partitiivi | omatoimisuutta | omatoimisuuksia |
| akkusatiivi | omatoimisuus; omatoimisuuden |
omatoimisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omatoimisuudessa | omatoimisuuksissa |
| elatiivi | omatoimisuudesta | omatoimisuuksista |
| illatiivi | omatoimisuuteen | omatoimisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omatoimisuudella | omatoimisuuksilla |
| ablatiivi | omatoimisuudelta | omatoimisuuksilta |
| allatiivi | omatoimisuudelle | omatoimisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omatoimisuutena | omatoimisuuksina |
| translatiivi | omatoimisuudeksi | omatoimisuuksiksi |
| abessiivi | omatoimisuudetta | omatoimisuuksitta |
| instruktiivi | – | omatoimisuuksin |
| komitatiivi | – | omatoimisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | omatoimisuude- | |
| vahva vartalo | omatoimisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
omatoimisuut- | |
Etymologia
muokkaasanan omatoiminen vartalosta omatoimis- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on omatoiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- omatoimisuus Kielitoimiston sanakirjassa