omistautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaomistautuminen (38)
- se, että omistaudutaan
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omistautuminen | omistautumiset |
| genetiivi | omistautumisen | omistautumisten omistautumisien |
| partitiivi | omistautumista | omistautumisia |
| akkusatiivi | omistautuminen; omistautumisen |
omistautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omistautumisessa | omistautumisissa |
| elatiivi | omistautumisesta | omistautumisista |
| illatiivi | omistautumiseen | omistautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omistautumisella | omistautumisilla |
| ablatiivi | omistautumiselta | omistautumisilta |
| allatiivi | omistautumiselle | omistautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omistautumisena (omistautumisna) |
omistautumisina |
| translatiivi | omistautumiseksi | omistautumisiksi |
| abessiivi | omistautumisetta | omistautumisitta |
| instruktiivi | – | omistautumisin |
| komitatiivi | – | omistautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | omistautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
omistautumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi omistautua + johdin -minen