onkija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaonkija (12)
- henkilö, joka onkii
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈoŋkijɑ/
- tavutus: on‧ki‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onkija | onkijat |
| genetiivi | onkijan | onkijoiden onkijoitten (onkijain) |
| partitiivi | onkijaa | onkijoita |
| akkusatiivi | onkija; onkijan |
onkijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onkijassa | onkijoissa |
| elatiivi | onkijasta | onkijoista |
| illatiivi | onkijaan | onkijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onkijalla | onkijoilla |
| ablatiivi | onkijalta | onkijoilta |
| allatiivi | onkijalle | onkijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onkijana | onkijoina |
| translatiivi | onkijaksi | onkijoiksi |
| abessiivi | onkijatta | onkijoitta |
| instruktiivi | – | onkijoin |
| komitatiivi | – | onkijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | onkija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka onkii
|
Aiheesta muualla
muokkaa- onkija Kielitoimiston sanakirjassa