Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

onnahdus (39)

  1. onnahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈonːɑhdus/
  • tavutus: on‧nah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onnahdus onnahdukset
genetiivi onnahduksen onnahdusten
onnahduksien
partitiivi onnahdusta onnahduksia
akkusatiivi onnahdus;
onnahduksen
onnahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi onnahduksessa onnahduksissa
elatiivi onnahduksesta onnahduksista
illatiivi onnahdukseen onnahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi onnahduksella onnahduksilla
ablatiivi onnahdukselta onnahduksilta
allatiivi onnahdukselle onnahduksille
muut sijamuodot
essiivi onnahduksena onnahduksina
translatiivi onnahdukseksi onnahduksiksi
abessiivi onnahduksetta onnahduksitta
instruktiivi onnahduksin
komitatiivi onnahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo onnahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
onnahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä onnahtaa (onnahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa