onteloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaonteloiminen (38)
- teonnimi verbistä onteloida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onteloiminen | onteloimiset |
| genetiivi | onteloimisen | onteloimisten onteloimisien |
| partitiivi | onteloimista | onteloimisia |
| akkusatiivi | onteloiminen; onteloimisen |
onteloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onteloimisessa | onteloimisissa |
| elatiivi | onteloimisesta | onteloimisista |
| illatiivi | onteloimiseen | onteloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onteloimisella | onteloimisilla |
| ablatiivi | onteloimiselta | onteloimisilta |
| allatiivi | onteloimiselle | onteloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onteloimisena (onteloimisna) |
onteloimisina |
| translatiivi | onteloimiseksi | onteloimisiksi |
| abessiivi | onteloimisetta | onteloimisitta |
| instruktiivi | – | onteloimisin |
| komitatiivi | – | onteloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | onteloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
onteloimis- | |