Substantiivi

muokkaa

operointi (5-J)

  1. operoiminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈopeˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: o‧pe‧roin‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi operointi operoinnit
genetiivi operoinnin operointien
(operointein)
partitiivi operointia operointeja
akkusatiivi operointi;
operoinnin
operoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi operoinnissa operoinneissa
elatiivi operoinnista operoinneista
illatiivi operointiin operointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi operoinnilla operoinneilla
ablatiivi operoinnilta operoinneilta
allatiivi operoinnille operoinneille
muut sijamuodot
essiivi operointina operointeina
translatiivi operoinniksi operoinneiksi
abessiivi operoinnitta operoinneitta
instruktiivi operoinnein
komitatiivi operointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo operoinni-
vahva vartalo operointi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa