opettavuus

Suomi

Substantiivi

opettavuus (40)

se, että on opettava

Ääntäminen

IPA: /ˈopet̪ˌt̪ɑʋuːs/
tavutus: o‧pet‧ta‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opettavuus	opettavuudet
genetiivi	opettavuuden	opettavuuksien
partitiivi	opettavuutta	opettavuuksia
akkusatiivi	opettavuus; opettavuuden	opettavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	opettavuudessa	opettavuuksissa
elatiivi	opettavuudesta	opettavuuksista
illatiivi	opettavuuteen	opettavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opettavuudella	opettavuuksilla
ablatiivi	opettavuudelta	opettavuuksilta
allatiivi	opettavuudelle	opettavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	opettavuutena	opettavuuksina
translatiivi	opettavuudeksi	opettavuuksiksi
abessiivi	opettavuudetta	opettavuuksitta
instruktiivi	–	opettavuuksin
komitatiivi	–	opettavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	opettavuude-
vahva vartalo	opettavuute-
konsonantti- vartalo	opettavuut-

Etymologia

sanan opettava vartalosta opettav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on opettava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

opettavuus Kielitoimiston sanakirjassa