opettelu

Suomi

Substantiivi

opettelu (2)

opetteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈopet̪ˌt̪elu/
tavutus: o‧pet‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opettelu	opettelut
genetiivi	opettelun	opettelujen opetteluiden opetteluitten
partitiivi	opettelua	opetteluita opetteluja
akkusatiivi	opettelu; opettelun	opettelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	opettelussa	opetteluissa
elatiivi	opettelusta	opetteluista
illatiivi	opetteluun	opetteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opettelulla	opetteluilla
ablatiivi	opettelulta	opetteluilta
allatiivi	opettelulle	opetteluille
muut sijamuodot
essiivi	opetteluna	opetteluina
translatiivi	opetteluksi	opetteluiksi
abessiivi	opettelutta	opetteluitta
instruktiivi	–	opetteluin
komitatiivi	–	opetteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	opettelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi opetella ((vahva) vokaalivartalo opettel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. opetteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

opettelu Kielitoimiston sanakirjassa