Wikipedia
Katso artikkeli Opiskelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

opiskelu (2)[1]

  1. opintojen harjoittaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈopisˌkelu/
  • tavutus: o‧pis‧ke‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opiskelu opiskelut
genetiivi opiskelun opiskelujen
opiskeluiden
opiskeluitten
partitiivi opiskelua opiskeluita
opiskeluja
akkusatiivi opiskelu;
opiskelun
opiskelut
sisäpaikallissijat
inessiivi opiskelussa opiskeluissa
elatiivi opiskelusta opiskeluista
illatiivi opiskeluun opiskeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi opiskelulla opiskeluilla
ablatiivi opiskelulta opiskeluilta
allatiivi opiskelulle opiskeluille
muut sijamuodot
essiivi opiskeluna opiskeluina
translatiivi opiskeluksi opiskeluiksi
abessiivi opiskelutta opiskeluitta
instruktiivi opiskeluin
komitatiivi opiskeluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo opiskelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi opiskella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etäopiskelu, jaksoittaisopiskelu, kirjeopiskelu, monimuoto-opiskelu, opiskeluaika, opiskelukaveri, opiskeluoikeus, opiskelupaikka, opiskelupaikkakunta, opiskelutoveri, opiskeluvuosi, yliopisto-opiskelu

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2