oppinut
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaVerbi
muokkaaoppinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä oppia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppinut | oppineet |
| genetiivi | oppineen | oppineiden oppineitten |
| partitiivi | oppinutta | oppineita |
| akkusatiivi | oppinut; oppineen |
oppineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppineessa | oppineissa |
| elatiivi | oppineesta | oppineista |
| illatiivi | oppineeseen | oppineisiin oppineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppineella | oppineilla |
| ablatiivi | oppineelta | oppineilta |
| allatiivi | oppineelle | oppineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppineena | oppineina |
| translatiivi | oppineeksi | oppineiksi |
| abessiivi | oppineetta | oppineitta |
| instruktiivi | – | oppinein |
| komitatiivi | – | oppineine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oppinee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oppinut- | |