Adjektiivi

muokkaa

oppinut

  1. oppia saanut, laajasti tietoja hankkinut ja omaksunut

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈopːinut̪/
  • tavutus: op‧pi‧nut

Etymologia

muokkaa
  • 2. partisiippi verbistä oppia

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

oppinut

  1. laajalti valistusta saanut henkilö

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kirjanoppinut, oppineittenkukka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • oppinut Kielitoimiston sanakirjassa

oppinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä oppia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oppinut oppineet
genetiivi oppineen oppineiden
oppineitten
partitiivi oppinutta oppineita
akkusatiivi oppinut; oppineen oppineet
sisäpaikallissijat
inessiivi oppineessa oppineissa
elatiivi oppineesta oppineista
illatiivi oppineeseen oppineisiin
oppineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oppineella oppineilla
ablatiivi oppineelta oppineilta
allatiivi oppineelle oppineille
muut sijamuodot
essiivi oppineena oppineina
translatiivi oppineeksi oppineiksi
abessiivi oppineetta oppineitta
instruktiivi oppinein
komitatiivi oppineine