Suomi muokkaa

 
Valon taittuminen prismassa

Substantiivi muokkaa

optiikka (14-A)[1]

Katso artikkeli Optiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. valo-oppi, tieteenhaara, joka tutkii valon ja muiden sähkömagneettisten ilmiöiden ominaisuuksia
  2. (arkikieltä) laitteen tai laitteiston valo-oppia soveltava kokonaisuus, geometrisen optiikan sovellus.
    Tässä kamerassa on erinomainen optiikka.
    Valomikroskoopissa on optiikalla ratkaiseva merkitys.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈopt̪iːkːɑ/
  • tavutus: op‧tiik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi optiikka optiikat
genetiivi optiikan optiikoiden
optiikoitten
optiikkojen
(optiikkain)
partitiivi optiikkaa optiikoita
optiikkoja
akkusatiivi optiikka;
optiikan
optiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi optiikassa optiikoissa
elatiivi optiikasta optiikoista
illatiivi optiikkaan optiikkoihin
optiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi optiikalla optiikoilla
ablatiivi optiikalta optiikoilta
allatiivi optiikalle optiikoille
muut sijamuodot
essiivi optiikkana optiikkoina
optiikoina
translatiivi optiikaksi optiikoiksi
abessiivi optiikatta optiikoitta
instruktiivi optiikoin
komitatiivi optiikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo optiika-
vahva vartalo optiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

elektronioptiikka, kideoptiikka, kuituoptiikka, lasikuituoptiikka

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A