optiikka

Suomi

Valon taittuminen prismassa

optiikka (14-A)^[1]

Katso artikkeli Optiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

valo-oppi, tieteenhaara, joka tutkii valon ja muiden sähkömagneettisten ilmiöiden ominaisuuksia
(arkikieltä) laitteen tai laitteiston valo-oppia soveltava kokonaisuus, geometrisen optiikan sovellus.
Tässä kamerassa on erinomainen optiikka.

Valomikroskoopissa on optiikalla ratkaiseva merkitys.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	optiikka	optiikat
genetiivi	optiikan	optiikoiden optiikoitten optiikkojen (optiikkain)
partitiivi	optiikkaa	optiikoita optiikkoja
akkusatiivi	optiikka; optiikan	optiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	optiikassa	optiikoissa
elatiivi	optiikasta	optiikoista
illatiivi	optiikkaan	optiikkoihin optiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	optiikalla	optiikoilla
ablatiivi	optiikalta	optiikoilta
allatiivi	optiikalle	optiikoille
muut sijamuodot
essiivi	optiikkana	optiikkoina optiikoina
translatiivi	optiikaksi	optiikoiksi
abessiivi	optiikatta	optiikoitta
instruktiivi	–	optiikoin
komitatiivi	–	optiikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	optiika-
vahva vartalo	optiikka-
konsonantti- vartalo	-

1. valo-oppi

2. valo-opin sovellus

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A