oranki
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- Malesiasta ja Indonesiasta peräisin oleva kädellisiin kuuluva apinalaji, joilla on pitkät kädet ja punertava, joskus ruskea karva
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈorɑŋki/
- tavutus: o‧ran‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | oranki | orangit |
genetiivi | orangin | orankien (orankein) |
partitiivi | orankia | orankeja |
akkusatiivi | oranki; orangin |
orangit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orangissa | orangeissa |
elatiivi | orangista | orangeista |
illatiivi | orankiin | orankeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orangilla | orangeilla |
ablatiivi | orangilta | orangeilta |
allatiivi | orangille | orangeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orankina | orankeina |
translatiivi | orangiksi | orangeiksi |
abessiivi | orangitta | orangeitta |
instruktiivi | – | orangein |
komitatiivi | – | orankeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | orangi- | |
vahva vartalo | oranki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- malaijin orang, 'ihminen' ja hūtan, 'metsä'
Käännökset
muokkaa1. Malesiasta ja Indonesiasta peräisin oleva kädellisiin kuuluva apinalaji, joilla on pitkät kädet ja punertava, joskus ruskea karva
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- oranki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-G