orientoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaorientoiminen (38)
- teonnimi verbistä orientoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orientoiminen | orientoimiset |
genetiivi | orientoimisen | orientoimisten orientoimisien |
partitiivi | orientoimista | orientoimisia |
akkusatiivi | orientoiminen; orientoimisen |
orientoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orientoimisessa | orientoimisissa |
elatiivi | orientoimisesta | orientoimisista |
illatiivi | orientoimiseen | orientoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orientoimisella | orientoimisilla |
ablatiivi | orientoimiselta | orientoimisilta |
allatiivi | orientoimiselle | orientoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orientoimisena (orientoimisna) |
orientoimisina |
translatiivi | orientoimiseksi | orientoimisiksi |
abessiivi | orientoimisetta | orientoimisitta |
instruktiivi | – | orientoimisin |
komitatiivi | – | orientoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | orientoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
orientoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi orientoida + johdin -minen