orientoituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaorientoituminen (38)
- teonnimi verbistä orientoitua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orientoituminen | orientoitumiset |
genetiivi | orientoitumisen | orientoitumisten orientoitumisien |
partitiivi | orientoitumista | orientoitumisia |
akkusatiivi | orientoituminen; orientoitumisen |
orientoitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orientoitumisessa | orientoitumisissa |
elatiivi | orientoitumisesta | orientoitumisista |
illatiivi | orientoitumiseen | orientoitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orientoitumisella | orientoitumisilla |
ablatiivi | orientoitumiselta | orientoitumisilta |
allatiivi | orientoitumiselle | orientoitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orientoitumisena (orientoitumisna) |
orientoitumisina |
translatiivi | orientoitumiseksi | orientoitumisiksi |
abessiivi | orientoitumisetta | orientoitumisitta |
instruktiivi | – | orientoitumisin |
komitatiivi | – | orientoitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | orientoitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
orientoitumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi orientoitua + johdin -minen