orientti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈoriˌent̪ːi/
- tavutus: o‧ri‧ent‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orientti | orientit |
genetiivi | orientin | orienttien (orienttein) |
partitiivi | orienttia | orientteja |
akkusatiivi | orientti; orientin |
orientit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orientissa | orienteissa |
elatiivi | orientista | orienteista |
illatiivi | orienttiin | orientteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orientilla | orienteilla |
ablatiivi | orientilta | orienteilta |
allatiivi | orientille | orienteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orienttina | orientteina |
translatiivi | orientiksi | orienteiksi |
abessiivi | orientitta | orienteitta |
instruktiivi | – | orientein |
komitatiivi | – | orientteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | orienti- | |
vahva vartalo | orientti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: orientaalinen
Aiheesta muualla muokkaa
- orientti Kielitoimiston sanakirjassa