Substantiivi

muokkaa

orjailu (2)

  1. orjaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈorjɑi̯lu/
  • tavutus: or‧jai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orjailu orjailut
genetiivi orjailun orjailujen
orjailuiden
orjailuitten
partitiivi orjailua orjailuita
orjailuja
akkusatiivi orjailu;
orjailun
orjailut
sisäpaikallissijat
inessiivi orjailussa orjailuissa
elatiivi orjailusta orjailuista
illatiivi orjailuun orjailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi orjailulla orjailuilla
ablatiivi orjailulta orjailuilta
allatiivi orjailulle orjailuille
muut sijamuodot
essiivi orjailuna orjailuina
translatiivi orjailuksi orjailuiksi
abessiivi orjailutta orjailuitta
instruktiivi orjailuin
komitatiivi orjailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo orjailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi orjailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • orjailu Kielitoimiston sanakirjassa