orjailu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaorjailu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈorjɑi̯lu/
- tavutus: or‧jai‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orjailu | orjailut |
genetiivi | orjailun | orjailujen orjailuiden orjailuitten |
partitiivi | orjailua | orjailuita orjailuja |
akkusatiivi | orjailu; orjailun |
orjailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orjailussa | orjailuissa |
elatiivi | orjailusta | orjailuista |
illatiivi | orjailuun | orjailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orjailulla | orjailuilla |
ablatiivi | orjailulta | orjailuilta |
allatiivi | orjailulle | orjailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orjailuna | orjailuina |
translatiivi | orjailuksi | orjailuiksi |
abessiivi | orjailutta | orjailuitta |
instruktiivi | – | orjailuin |
komitatiivi | – | orjailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | orjailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. orjaileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- orjailu Kielitoimiston sanakirjassa