orjuutus

Suomi

Substantiivi

orjuutus (39)

orjuuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈorjuːt̪us/
tavutus: or‧juu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	orjuutus	orjuutukset
genetiivi	orjuutuksen	orjuutusten orjuutuksien
partitiivi	orjuutusta	orjuutuksia
akkusatiivi	orjuutus; orjuutuksen	orjuutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	orjuutuksessa	orjuutuksissa
elatiivi	orjuutuksesta	orjuutuksista
illatiivi	orjuutukseen	orjuutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	orjuutuksella	orjuutuksilla
ablatiivi	orjuutukselta	orjuutuksilta
allatiivi	orjuutukselle	orjuutuksille
muut sijamuodot
essiivi	orjuutuksena	orjuutuksina
translatiivi	orjuutukseksi	orjuutuksiksi
abessiivi	orjuutuksetta	orjuutuksitta
instruktiivi	–	orjuutuksin
komitatiivi	–	orjuutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	orjuutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	orjuutus-

Etymologia

verbi orjuuttaa (heikko vartalo orjuut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. orjuuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

orjuutus Kielitoimiston sanakirjassa