osaaminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
osaaminen (38)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈosɑːˌminen/
- tavutus: o‧saa‧mi‧nen
Etymologia muokkaa
- teonnimi verbistä osata
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osaaminen | osaamiset |
| genetiivi | osaamisen | osaamisten osaamisien |
| partitiivi | osaamista | osaamisia |
| akkusatiivi | osaaminen; osaamisen |
osaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osaamisessa | osaamisissa |
| elatiivi | osaamisesta | osaamisista |
| illatiivi | osaamiseen | osaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osaamisella | osaamisilla |
| ablatiivi | osaamiselta | osaamisilta |
| allatiivi | osaamiselle | osaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osaamisena (osaamisna) |
osaamisina |
| translatiivi | osaamiseksi | osaamisiksi |
| abessiivi | osaamisetta | osaamisitta |
| instruktiivi | – | osaamisin |
| komitatiivi | – | osaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | osaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
osaamis- | |
Käännökset muokkaa
1. se, että osaa jotakin
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
erikoisosaaminen, ikäosaaminen
Aiheesta muualla muokkaa
- osaaminen Kielitoimiston sanakirjassa