Wikipedia
Katso artikkeli Osinko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

osinko (1-G)

  1. (liiketaloustiede) yrityksen osakkeenomistajilleen maksama osuus kertyneistä voitoista
    Yritys saattaa maksaa esimerkiksi 30-50 prosenttia tilikauden tuloksesta osinkoina.
    Nokia jakoi 20 senttiä osinkoa osaketta kohden.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈosiŋko/
  • tavutus: o‧sin‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osinko osingot
genetiivi osingon osinkojen
partitiivi osinkoa osinkoja
akkusatiivi osinko;
osingon
osingot
sisäpaikallissijat
inessiivi osingossa osingoissa
elatiivi osingosta osingoista
illatiivi osinkoon osinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osingolla osingoilla
ablatiivi osingolta osingoilta
allatiivi osingolle osingoille
muut sijamuodot
essiivi osinkona osinkoina
translatiivi osingoksi osingoiksi
abessiivi osingotta osingoitta
instruktiivi osingoin
komitatiivi osinkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo osingo-
vahva vartalo osinko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

osingonmaksaja, osingonsaaja, osinkoehdotus, osinkokone, osinkolippu, osinkopolitiikka, osinkotulo, osinkotuotto, osinkovero

Aiheesta muualla

muokkaa
  • osinko Kielitoimiston sanakirjassa
  • osinko Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 4704 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa