ositteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaositteleminen (38)
- teonnimi verbistä ositella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ositteleminen | osittelemiset |
| genetiivi | osittelemisen | osittelemisten osittelemisien |
| partitiivi | osittelemista | osittelemisia |
| akkusatiivi | ositteleminen; osittelemisen |
osittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osittelemisessa | osittelemisissa |
| elatiivi | osittelemisesta | osittelemisista |
| illatiivi | osittelemiseen | osittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osittelemisella | osittelemisilla |
| ablatiivi | osittelemiselta | osittelemisilta |
| allatiivi | osittelemiselle | osittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osittelemisena (osittelemisna) |
osittelemisina |
| translatiivi | osittelemiseksi | osittelemisiksi |
| abessiivi | osittelemisetta | osittelemisitta |
| instruktiivi | – | osittelemisin |
| komitatiivi | – | osittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | osittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
osittelemis- | |